PAAHTAMO SLOVENIASSA

Idea anoa EU:n vaihto-ohjelmalta, CIMO:lta, tukea Slovenian matkaa varten lähti ajatuksesta ”Paahtamo maailmankiertueella”. Tähtiä taivaalta tavoiteltaessa koko maailma piti karsia yhteen kohteeseen. Niinpä heinäkuun lopulla, me kulttuurijärjestö Paahtamon 20 nuorta taiteilijaa matkustimme rinkat selässä raiteita pitkin Sloveniaan. Monet kyselivät matkan aikana: miksi junalla? Halusimme käyttää ympäristöystävällistä tapaa matkustaa ja kuukauden voimassa oleva, lähes kaikkiin Euroopan juniin kelpaava junalippu, kuulosti paremmalta kuin pari lentoa.

Sloveniassa määränpäämme oli 319 000 asukkaan kokoinen kaupunki, Maribor. Paikallisina vastaanottajaryhminä toimivat epäkaupallinen radioasema Marš ja taitelijaryhmä Kitch. Viikon kestävän vaihdon aikana suunnittelimme ja toteutimme slovenialaisten taiteilijoiden kanssa projekteja neljässä eri ryhmässä: musiikki, media, visuaalinen taide ja performanssitaide. Näin jokainen pystyi käyttämään omia taitojaan hyväksi ryhmänsä työskentelyssä.

Musiikkiryhmä sävelsi ja esitti tekemiään kappaleita paikallisessa kulttuurikeskuksessa, Pekarnassa, joka on vallattu, entinen armeijan parakkialue. Performanssiryhmä käytti musiikkiryhmän tuotoksia omassa improvisaatioon pohjautuvassa tanssissaan. Visuaalisen taiteen ryhmä puolestaan teki tanssijoille esiintymisasuja ja jätti kädenjälkensä Pekarnan seinille. Mediaryhmä pääsi tutustumaan radiotyöskentelyyn radioasema Maršissa ja tekemään oman radioshow’n suorana lähetyksenä.

Koko projektin teemana oli Sauna & Trta. Sauna suomalaisuuden symbolina ja Trta, joka on Mariborissa kasvava Euroopan vanhin viiniköynnös 1600-luvun lopulta, slovenialaisuuden symbolina. Yksi projektin tarkoituksista oli tutustua toistemme kulttuureihin ja murtaa niitä stereotypioita, joita osallistujilla oli toistensa maista. Musiikin ja muun taiteen ohessa kuunneltiin, kerrottiin ja opittiin uusia asioita toistemme kulttuureista. Tietoa löytyi mielestäni yllättävän paljon. Mariborin kaduilla tiedettiin Suomesta mm. kaunis luonto, kuuluisia urheilijoita ja muusikkoja. Taisimme myös kumota käsityksen ujosta ja hiljaisista pohjoisen asukkaista. Huomasimme viikon aikana, että kulttuureissamme ja maidemme asukkaissa on itse asiassa paljon yhtäläisyyksiä ja siksipä yhteistyö ehkä sujuikin niin hyvin.

Pohdimme yhdessä myös nuorien, luovien taitelijoiden asemaa ja mahdollisuuksia Euroopan Unionissa. Varmaan kaikki matkalla mukana olleet ovat samaa mieltä, että mahdollisuudet ovat ainakin hyvät. Tämä projektikin jo todistaa sen, koska EU:n tuen merkitys oli taloudellisesti huikea, eikä ilman sitä matka olisi toteutunut. Koimme ja opimme paljon uusia asioita, joita ei kotoa käsin voisi tavoittaa. Viikon jälkeen hajaannuimme ja jatkoimme matkaa kolmen viikon ajan ympäri Eurooppaa, kukin omaan suuntaamme. Matkakertomuksia on siis monia, mutta luulenpa että kaikki saivat paljon uusia ystäviä, ajatuksia ja ideoita matkatuomisina Suomeen, sillä Euroopan junat ja kaupungit ovat kesäisin vilkkaita kohtaamispaikkoja erimaalaisten selkäreppumatkaajien kesken.

Jaana Oikarinen Paahtamo ry.
Kuvia seikkailusta.