OLOHUONEEN MURHAJAISET &
ÄLÄ OSTA MITÄÄN -PÄIVÄ 2005
Essee edustaa kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä.
Aktivistit ostoksilla.
Saavun Kuopioon marraskuisena perjantai-iltapäivänä. Kuvio on selvä: kalman haju leijailee jo nurkissa. Seitsemän kuukautta sinnitellyt Kuopion valopilkku, kulttuurikeskus Olohuone, vetelee viimeisiään. Tarkalleen ottaen elinaikaa on jäljellä enää kolme päivää. Niitä ei kuitenkaan aiota viettää kyyneliä vääntäen, vaan Olohuoneen on saatava arvoisensa loppu. Murhajaiset alkakoot!
On mahtava yhteensattuma, että murhaaminen alkaa nimenomaan Älä osta mitään -päivänä, 24.11. Edellisen vuoden aktivistikarkelot olivat kiistatta yksi Paahtamon varhaishistorian merkkihetkistä. Ilman Olohuonettakin Paahtamo järjesti yhdessä kuopiolaisten kansalaisjärjestöjen ja tanssijoiden kanssa melkoisen mylläkän niin kaupungilla kuin Onni Klubin jatkobileissäkin. Tältä päivältä on lupa - tai jopa velvollisuus! - odottaa vastaavaa.
Tällä kertaa kulutuskriittiset aktivistit olivat päättäneet viettää juhlapäiväänsä ostoskärrykulkueessa. Tyhjin kärryin edennyt joukko ei kuluttanut kuopiolaisessa supermarketissa muuta kuin korkeintaan ostoskärryjen pyöriä. Ostoskärryperinteen tuomisesta Suomeen on kiitettävä brittiläistä aktivistitaiteilija Ange Taggartia, joka on vieraillut Kuopiossa pariinkin otteeseen, viimeksi Anti Festival 2005 -tapahtuman taiteilijana.
Pukumiehet käynnistivät murhajaisillan.
Kauppakeskuksesta aktivistit siirtyivät Olohuoneelle, jossa ÄOM-päivä koki huippunsa. Olohuoneella oli illan hämärtyessä jo rutkasti murhajaisväkeä teroittelemassa veitsiään. Illan seremoniat käynnisti toimintaryhmä Pukumiesten lukema kerskakulutuksen ilosanomaa julistanut evankeliumi. Pukumiehet saivat Olohuoneella riemukkaan vastaanoton, ja tunnelma alkoi ylittää peruslukemansa.
Lahtelaisen reaggaepossen näppien syyhytessä kohti levysoittimia yleisö hiljentyi vielä katsomaan kuopiolaisen butoh-tanssiryhmän esitystä. Butoh kruunasi kulutuskriittisen päivän meditatiiviset aktiot nautinnollisesti. Muutakin voi tehdä kuin riehua setelit kourassa. Riehuminen kuitenkin kiinnosti suurta yleisöä, kun Resupekka ja Lempow asettuivat dj-tiskin taaksen ja basson jyrinä alkoi täyttää jäljellä olevaa ilmatilaa. Reggaen tahdit vetivät hetkessä lattian täyteen tanssijoita, ja soitto jatkui naapureiden kärsivällisyyttä ajatellen riskirajoille saakka.
Lassi Piironen pitää taisteluhenkeä yllä pasuunan voimin.
Lauantaiaamuna kuka-mistäkin-heränneet hipinretkut alkoivat jälleen kerääntyä Olohuoneen liepeille. Murhajais- ja tila-asiain komitea oli mietinnössään todennut, että mikäli Olohuoneen toimintaa ei voida jatkaa Lapinlinnankadulla, Olohuone voidaan jatkossa sijoittaa minne vain.
Tällä kertaa Olohuone pystytettiin keskelle toria. Liikkuvan Olohuoneen varustusta oltiin hahmoteltu ja kokeiltu jo kevään Paahtamo Festivaleilla - sohva ja Olohuone-kyltti ovat kiistatta liikkuvan Olohuoneen ydinainesta. Tällä kertaa lumisade ehkäisi grillaushaluja, mutta lämpöä ruumiisiin saatiin kuitenkin termospannussa matkanneesta kahvista ja ystävyyttä pursunneesta ilmapiiristä.
Torille sijoitettu Olohuone herätti jonkin verran kiinnostusta, ja poikkesipa eräs matkailija aamukahvillekin. Olohuoneen aukioloa indikoivan kyltin ("open" / "closed") oikeasta asennosta käytiin keskustelua. Koska joulu oli kuitenkin kohta tulossa, Lassi Piironen ja Sari Huttunen katsoivat parhaaksi soittaa muutamia joululauluja pasuunalla ja trumpetilla. Tiettävästi joku myöskin lauloi, ja kuvamateriaalin perusteella voi olettaa joidenkin myös tanssineen.
Liikkuvan Olohuoneen oli määrä pysyä torilla kaksi tuntia. Kylmyys ja lumisade kuitenkin karkoittivat olijan toisensa jälkeen stabiilimman ja lämpöisemmän Olohuoneen hoiviin. Paahtamon vuoden 2006 puheenjohtaja Ossi A. Ojutkangas kuitenkin kieltäytyi poistumasta paikalta etuajassa, ja lopulta hänet jouduttiin kantamaan Olohuoneelle niin, että hän itse istui sohvalla kommentoimatta asiaa sen kummemmin.
Torvisoitto jatkui liikkumattoman Olohuoneen pihalla, jossa duo oli laajentunut kvartetiksi ja joululaulujen ohelle valittu saksalaista torvimusiikkia. Ilmeistä päätellen esitykselle oli kohtuullinen ohikulkijoita viihdyttävä vaikutus.
Hämäriä ihmisiä illan hämärässä
Lauantai-ilta käynnistyi kutsuvierastilaisuudella, johon oli kutsuttu kuopiolaisia vaikuttajia keskustelemaan kuopiolaisen kulttuurielämän tilasta. Tilaisuuteen saapui yksi osanottaja. Järjestäjät keskustelivat osanottajan kanssa kulttuurielämän tilasta ja näyttivät valokuvia Paahtamon historian varrelta. Joukkoa viihdytti kuopiolaisten musiikinopiskelijoiden jousikvartetti.
Aikatauluun merkitty epävirallinen keskustelu Paahtamon tulevaisuudesta ei saanut masentuneessa ilmapiirissä juurikaan kannatusta, joten paikalla ollut väki keskittyi sen sijaan sohvilla makailuun, nostalgian kyyneleisiin ja päihtymiseen, kukin mieltymystensä mukaan. Samaan aikaan muutamat puuhamiehet valmistelivat esiintymislavaa illan bändejä varten. Juhana Venäläinen korjasi sähköpianon muuntajan voiveitsellä, ja sai macgyverismistaan muutamia irtopisteitä.
Toisen murhajaisillan musiikkityylin muodosti jazzperinteen groovaava jälkikasvu. Ensimmäisenä lauteille astuita musiikkilukiolaisten nimeltään tuntemattomaksi jäänyt kokoonpano, joka rullasi lähinnä standardien voimin. Musiikki innosti yleisön enemmänkin kahvinhöyryiseen chillailuun kuin tanssilattialle. Ehkä myös tanssilihakset olivat puutuneet eilisen reggaepoljennon jäljiltä. Illan toinen esiintyjä oli Kuopion konservatorion opiskelijoista koostuva yhtye, joka sekin esitti standardeja, mutta erinomaisen tuoreina ja groovaavina tulkintoina.
Sunnuntain ohjelmaan oli jäljellä lähinnä angstia ja epätoivoa. Aikatauluun oli kuitenkin merkitty klo 6 alkava, kokonaisuudessaan 12 tuntia kestävä Ihmiskoe, joten se haluttiin vielä viedä loppuun. Ihmiskokeen osallistujat, Ossi A. Ojutkangas, Lassi Piironen ja Jouko Jussila olivat majoittuneet koepaikkana toimineeseen Mustaan huoneeseen jo edellisyönä. Kokeen valvojana aloittanut Juhana Venäläinen nukkui arvatenkin pommiin, mutta koe tuntui alkavan tästä vastoinkäymisestä huolimatta.
Ihmiskokeessa vasemmalta oikealle Jouko Jussila, Lassi Piiroinen ja Ossi A. Ojutkangas.
Mitä sitten kokeiltiin? Ei yhtään mitään, tai ei ainakaan mitään erityistä. Kolme ihmistä mustassa virikkeettömässä tilassa puoli vuorokautta, toisilleen puhumatta. Videokamera välittää tapahtumat seinän toiselle puolelle, jossa viikonlopusta väsyneet silmäparit seurailevat hajamielisinä. Kokeen katsojat kuitenkin kyllästyivät täydelliseen virikkeettömyyteen, ja halusivat testailla erilaisten impulssien vaikutusta koetilaan. Lumen vieminen osallistujille aiheutti arvatenkin lumisodan.
Myöhemmin tilaan vietiin myös pyörivä diskovalo, jolla osallistujien mieltä yritettiin sekoittaa entisestään. Jossain määrin tässä ehkä onnistuttiinkin, koska osallistujat alkoivat käydä melko aggressiivisiksi ja hajoittivat lähes kaikki tavarat, joita tilaan vietiin. Kokeen loppupuolella näytti siltä, että osallistujat yrittivät paperilapuilla toisilleen viestien kehitellä jonkinlaista pakosuunnitelmaa. Ojutkangas paljasti kuitenkin myöhemmin, että kyse oli vain yrityksestä saada koetilaan olutta.
Jälkeenpäin tuntui siltä, että koekaniineina eivät olleetkaan huoneessa olijat vaan sen ulkopuolella olleet katsojat. Kokeen viimeisen tunnin aikana katsojien sohvalla koettiin melkoisia kollektiivisia pelkotiloja, ja toden ja tarun rajat tuntuivat hälvenevän. Koetta voi pitää mielenkiintoisena, mutta ei ehkä taideteoksena. Psykoosiriski on tämän kaltaisessa tosi-tv:ssä todellinen ja vakavasti huomioitava.
Mitä murhaamisesta sitten jäi käteen? Hienoja hetkiä ja kokonaisuudessaan kurja olo. Ei edes jaksanut yllättää, että illalla vielä myöhästyin junasta. Ei pakopaikkaa, ei tulevaisuutta. Hetkeksi maailma pysähtyy tähän.
Juhana Venäläinen