Savon Sanomat uutiset 10.10.2004
Helsingin Sanomat 10.10.2004
Viikko Savo 13.10.2004
Kaleva 17.10.2004
Stimulus Loka-marraskuu - 10 - 2004
Viikko Savo 20.10.2004
Viikko Savo lokakuu 2004
Viikko Savo lokakuu 2004
Libero 1/2005
Viikko Savo pääkirjoitus 20.10.2004
Viikko Savo kolumni 3.11.2004
Savon Sanomat kotimaa 3.11.2004
Savon Sanomat kulttuuri 9.11.2004
Viikko Savo marraskuu 2004
Savon Sanomat kulttuuri 27.11.2004
Savon Sanomat kulttuuri 29.12.2004
Savon Sanomat uutiset 10.10.2004
Taiteilijaryhmä siivosi rakennuksen ja vietti festivaalia ennen kuin poliisi rakentajan pyynnöstä tyhjennytti kiinteistön.
KUOPIO
Asta Tenhunen
Parikymmentä nuorta ja nuorta aikuista valtasi vanhan työväentalon Kuopiossa Minna Canthin katu 20-22:ssa Snellmaninpuiston vieressä.
Joukko 20-30-vuotiaita pääosin kuopiolaisia taiteilijoita meni tyhjillään olevaan rakennukseen aamulla seitsemän jälkeen ja siivosi rakennuksen taidenäyttelytilakseen.
Paahtamo Festival -nimellä esiintynyt taiteilijajoukko halusi tempauksellaan ottaa rapistumaan päästetyn rakennuksen hyötykäyttöön.
- Rakennus on Kuopion kulttuurihistorian kannalta merkittävä paikka, jonka omistaja Kapiteeli Oy on päästänyt huonoon kuntoon ja tehnyt vain pakollisia, lähinnä kosmeettista remontointia, Minna Koponen kertoo.
- Talo on ollut kymmeniä vuosia ilman käyttöä, vaikka esimerkiksi kuopiolaiset kulttuurijärjestöt ovat tehneet aloitteen rakennuksen palauttamisesta kulttuuri- ja järjestötoiminnalle.
Koposen mukaan rakennukseen luvatta menneet olivat yksittäisiä henkilöitä, joita yhdisti halu arvokkaan rakennuksen kunnostamiseen ja hyödyntämiseen.
- Kyse oli myös siitä, että nuorilla vielä nimettömillä taiteilijoilla on vaikeuksia saada galleriatilaa itselleen, koska ensin pitäisi hankkia nimeä, mainetta, jota saa vain saamalla töitään näytteille.
Paahtamo ehti käynnistyä iltapäivällä taidenäyttelyllä ja erilaisine poikkitaiteellisine kulttuuriesityksineen. Todennäköisesti lähinaapureiden ilmoituksen tai sattumalta ohikulkeneen isännöitsijän havaintojen perusteella rakennusliike NCC Rakennus otti yhteyttä ilmapäivällä Pohjois-Savon hätäkeskukseen ja pyysi tyhjentämään luvattomat vieraat korttelista. Kuopion poliisi sai ilmoituksen talonvaltauksesta ja rakennuksen edustajan pyynnön kiinteistön tyhjentämisestä klo 15 jälkeen. Poliisipartio kävi paikalla ja neuvotteli paikalla olleiden muutamien henkilöiden kanssa ja ilmoitti, että rakennus on tyhjennettävä kello 18 mennessä. Keskustelu sujui hyvin rauhallisesti. Kun partio meni illalla uudestaan paikalle, tapahtuman järjestäjät, taiteilijat ja yleisö olivat poistuneet ja jatkoivat illalla festivaalia luvallisessa paikassa Kuopiossa. Poliisin mukaan järjestäjät ja yleisö olivat vielä siistineet jälkensä niin, että kiinteistö oli paremmassa ja siistimmässä kunnossa kuin mitä se alunperin oli ollut. Järjestäjät ilmoittivat, että halusivat rauhan eleenä lahjoittaa mittavat siivous- ja kunnostustyöt talon omistajalle ilmaiseksi.
Helsingin Sanomat 10.10.2004
KUOPIO. Nuorisoryhmä valtasi vanhan työväentalon Kuopiossa lauantaina. Useita tunteja kestänyt tapahtuma päättyi illalla rauhanomaisesti valtaajien, poliisin ja rakennusliikkeen edustajien neuvottelujen jälkeen. Valtaus liittyi Paahtamo-festivaaliin, jonka yhtenä tavoitteena oli nostaa julkisuuteen korttelin suojelua. Talo sijaitsee Minna Canthin kadulla. STT
Viikko Savo 13.10.2004
Poliisi keskeytti lauantaina poikkitaiteellisen kulttuuritapahtuma Paahtamo Festivalin. Poliisi hääti festivaalin järjestäjät, taiteilijat ja yleisön entiseltä työväentalolta Minna Canthinkadulta. Festivaalin tarkoituksena oli nostaa esille Kanttilan korttelin säilyttäminen osana kuopiolaista puutalomiljöötä. Häätö tapahtui talon isännöitsijän vaatimuksesta lauantaina klo 18. Paikalle saapuneet kuopiolaiset poliisit pahoittelivat osaansa, ja toivoivat, että korttelin suojelemiselle löytyisi muitakin keinoja. Festivaalikansa poistui paikalta rauhanomaisesti. Festivaalin järjestäjät olivat pettyneitä isännöitsijän ratkaisuun, ja toivoivat, että talo saadaan vuosikymmenien jälkeen vihdoin järkevään käyttöön. Paahtamo Festival jatkui katkon jälkeen K-Klubilla.
Kaleva 17.10.2004
Kotimaa
Nuorisoryhmä valtasi vanhan työväentalon Kuopiossa lauantaina. Useita tunteja kestänyt tapahtuma päättyi illalla rauhanomaisesti valtaajien, poliisin ja rakennusliikkeen edustajien neuvottelujen jälkeen. Valtaus liittyi Paahtamo-festivaaliin, jonka yhtenä tavoitteena oli nostaa julkisuuteen korttelin suojelua. Ylikonstaapeli Hannu Kokkosen mukaan valtaukseen osallistui parikymmentä nuorta, jotka myös esittivät iltapäivällä talossa erilaista ohjelmaa. Rakennuksen omistaja NCC Rakennus Oy esitti Kuopion poliisille rakennuksen tyhjennyspyynnön, koska kiinteistö on huonokuntoinen eikä sisällä liikkujien turvallisuutta voida taata. Puurakenteinen työväentalo sijaitsee osoitteessa Minna Canthin katu 20-22. Se on ollut pitkään tyhjillään. Osa korttelista on suojeltu. STT
Stimulus Loka-marraskuu - 10 - 2004
Nuoret taiteilijat valtasivat Minna Canth -korttelin suojelemattoman siiven. Aktivistit haluavat kiinnittää huomiota taiteilijoiden tilojen puutteeseen ja arvorakennuksen rappeutumiseen.
Minna Hakaoja
Kuopiossa lokakuun alussa järjestetty kulttuuritapahtuma Paahtamo Festival muotoutui paitsi taidetapahtumaksi myös rauhalliseksi talonvaltaukseksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Minna Canthin kotimiljöössä, aivan Kanttila-rakennuksen kupeessa. Paikallisista taiteilijoista koostunut ryhmä oli suunnitellut valtakunnallisen taidetapahtuman, joka oli tarkoitus järjestää entisessä Työväentalossa Minna Canthin kadulla. Järjestäjät halusivat luoda monimuotoisen kulttuurifestivaalin, mutta ennen kaikkea kiinnittää huomiota pitkään tyhjillään olleeseen arvopuutaloon.
"Valtauksia ei järjestetä valtauksen vuoksi. Tavoitteena oli ainoastaan saada julkisuutta tälle tärkeälle asialle. Kanttila on suojelukohde, mutta mielestämme rakennuksen suojelematon siipi, johon valtaus tehtiin, on myös tärkeä", toteavat Paahtamo Festivaalin taiteilijat Minna Koponen, Auri-Maria Lietonen, Tatu Janatuinen, Juhana Venäläinen ja Sanni Antikainen.
"Kyseessä on yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista. Miksi sen annetaan mennä huonoon kuntoon?", he jatkavat.
Paahtamo Festivaalin päivänä pääasiassa kuopiolaisista taidealojen opiskelijoista koostuva noin kymmenen hengen aktiiviryhmä ehti siivota tyhjillään olleen festivaalitilaksi suunnitellun rakennuksen. Iltapäivällä ennen yleisön saapumista ilmestyi paikalle poliisi poistamaan festivaaliväen paikalta.
"Ilmeisesti isännöitsijä oli tehnyt ilmoituksen meistä. Ei auttanut muuta kuin poistua rakennuksesta", Minna Koponen kertoo.
Festivaalin keskeyttäminen tapahtui täysin rauhallisesti, ja poliisi käyttäytyi valtaajien mukaan erittäin yhteistyökykyisesti. Alkuperäisen festivaalipaikan menettämisen vuoksi Paahtamon tapahtumat jouduttiin siirtämään läheiselle klubille, jossa ilta jatkui hieman vaisusti.
"Totta kai olimme pettyneitä", noin 40 festivaalivierasta ovelta käännyttänyt Koponen harmittelee.
Kuopion kaupunki ei ole profiloitunut taidealan kaupunkina. Myöskään Kuopion oppilaitoksista harvemmin muistetaan kaupungin lukuisat taideyksiköt. Paahtamo-aktivistit eivät ole ainoita kaupungissa taidetta opiskelevia nuoria. Kuopiossa voi opiskella lukuisia eri taiteen muotoja lukio-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotasolla. "Tätä ei kuitenkaan arvosteta päätöksenteossa", Venäläinen pahoittelee. Kun kyse on vielä nuorista ihmisistä, taiteilijoiden vaikutusvalta jää helposti olemattomaksi. "Nuorten painoarvo on aina pienempi, vaikka niinhän se ei tietenkään saisi olla. Toisaalta jos valmistautuu hyvin ja osaa perustella kantansa, ei iän pitäisi vaikuttaa uskottavuuteen", Koponen arvioi. Paahtamo muistuttaa, että nuorten huomioiminen on myös kaupungin etu. "Hyvin monella on sellainen käsitys, että Kuopioon ei kannata jäädä tekemään taidetta, vaan on parempi siirtyä muihin kaupunkeihin. Taidealan mahdollisuuksiin satsaaminen vähentäisi muuttotappiota". Kanttilan suojelemattoman siiven valtaamisen yhtenä syynä olikin jatkuva pula etenkin nuorten taiteilijoiden työskentelytiloista. Tällä hetkellä työtiloja on saatavissa pääasiassa oppilaitoksissa ja nuorisokeskuksesta, eikä nykyinen tilanne tyydytä taiteilijoita. "Vaikka olisi ideoita ei ole konkreettista tilaa, jossa toimia. Eri alojen taiteilijoiden yhteistyötä hankaloittaa se, että oppilaitosten tilat sijaitsevat täysin eri puolella kaupunkia. Ja Nuorisokeskus on nuorisokeskus, sillä on muita tehtäviä kuin toimia taidetyötilana", he jatkavat. "Tilannetta kuvaa hyvin hetki, jolloin istuimme kaupungilla suunnittelemassa festivaalia ja talonvaltausta: samaan aikaan ja samassa paikassa kokoontui sattumalta toinen taideopiskelijoiden porukka, joka pohti miten ja mistä saada lisätilaa omalle työlleen", Koponen kertoo.
Itsenäinen kulttuuritila antaisi mahdollisuuden myös vapaalle taiteen harjoittamiselle ja esittämiselle. Kuopiolainen taideväki on törmännyt tilanteisiin, joissa esimerkiksi seksuaalisuutta tai muita vaikeaksi koettuja aiheita käsitteleviä taidenäyttelyitä ei suvaita. Oman näyttelyn pystyttäminen kaupungissa jo olemassa oleviin näyttelytiloihin on usein mahdotonta etenkin nuorille, sillä taidenäyttelyille on tarkat kriteerit, joiden läpäiseminen voi olla uudelle tulokkaalle hyvin vaikeaa. Paahtamo Festivaalissa toteutettu idea eri alojen yhteistyöstä kaipaa myös jatkoa. "Nykytaide on raja-aitoja kyseenalaistavaa, ei haluta tyytyä yhden alan taidekäsityksiin", Juhana Venäläinen kertoo. Nuorten taiteilijoiden mielestä aito yhteistyö edellyttää vuorovaikutusta yhteisessä tilassa. "Tarvitsemme oman tilan kulttuurin autonomian säilyttämiseksi", Venäläinen täsmentää. Paahtamo Festivaalin väen lisäksi Kanttilan siivestä on muitakin kiinnostuneita. "Valtauspäivän iltana saimme kuulla, että rakennuksen entinen omistaja Kapiteeli oli pari päivää aikaisemmin myynyt kiinteistön NCC-rakennusfirmalle", Koponen kertoo. Paahtamo-aktivistien käsityksen mukaan NCC aikoo purkaa puutalon ja rakentaa paikalle asuinrakennuksia. Rakennuksen suojelusta on puhuttu aikaisemminkin, etenkin taideväkin on vuosien ajan pitänyt Kanttilaa silmällä. Omistajanvaihdos saattoi hankaloittaa suojelutavoitetta, mutta Paahtamo ei luovuta. Se haluaa rakennuksen nuorten taiteilijoiden käyttöön vapaaksi kulttuuri- ja taidekeskukseksi. "Koko ajan punotaan uusia juonia", Venäläinen naureskelee. Valtauksesta selvittyään ryhmä alkoi kerätä nimiä rakennuksen suojelua vaativaan adressiin. Samalla perustettiin Paahtamo-yhdistys tukemaan kuopiolaisten taiteilijoiden asemaa ja toimintamahdollisuuksia.
Viikko Savo 20.10.2004
Paahtamo jatkaa Työväentalon valtauksen jälkeen nuoren kulttuurin voimana kaupungissa
Raili Räisänen
Lauantaisen talonvaltauksen takana ovat nuoret taideopiskelijat. Kanttilan korttelin entisen Työväentalon valtauksella parinkymmenen nuoren ydinjoukko halusi myös nostaa nuoria taiteentekijöitä esille.
Paahtamolaiset ovat jo ehtineet perustaa yhdistyksen. Nuoret haluavat tuoda uutta virtaa kaupungin kulttuurielämään.
Joukko on yhtä rauhanomaisen ja kultturellin oloista kuin valtauskin oli. Lauantaina aamupäivällä siivouksen talossa aloittaneet noin 20 nuorta poistuivat kiltisti paikalta, kun poliisi ilmestyi talolle.
- Just oli saatu raivattua tilat kahviolle ja kahvi tippumaan, kun poliisit tulivat. Tarjottiin virkavallallekin kahvia, mutta eivät ottaneet, Juhana Venäläinen kertoo.
Paahtamolaiset ovat ottaneet yhteyttä talon nykyiseen omistajaan NCC Rakennukseen. NCC on Minna Koposen mukaan suhtautunut valtaajiin positiivisesti. Neuvottelut jatkuvat, kun kiinteistöstä vastaava henkilö palaa lomaltaan.
Paahtajat vetosivat festivaalillaan Kuopion kaupunkiin, jotta se ostaisi tontilla sijaitsevat kiinteistöt. Tontti pitäisi rauhoittaa rakentamiselta.
Kanttilan kortteli voitaisiin nuorten mielestä palauttaa siihen käyttöön jossa se jo sata vuotta sitten palveli: kansan kohtaamispaikaksi ja aktiiviseksi kulttuurielämän keskukseksi.
Opiskelijoiden haaveissa vanha Työväentalo olisi nuorten taiteilijoiden oma talo. Sieltä vuokrattaisiin muutamaa työhuonetta. Salissa järjestettäisiin näyttelyitä j esiintymisiltoja uusille taiteentekijöille.
Jatkossa Paahtamo haluaa kehittää yhdistyksestään kohtaamispaikan eri taiteenaloille. Nyt paahtajissa kohtaavat kuvataiteiden, muotoilun, musiikin ja tanssin opiskelijat.
1850-luvun puolivälissä rakennettu Työväentalo on yksi keskusta-alueen vanhimmista puurakennuksista ja keskeinen osa Minna Canthin kotimiljöötä. Talo pääsi rapistumaan, kun tontin asemakaavaa pyöriteltiin lähes 20 vuotta. 2003 hyväksytyn kaavan jälkeenkin taloa on seisotettu tyhjillään. Työväentalo on suojeltu vain osittain. Venäläisen mielestä on pelkkää näennäissuojelua jättää seinä pystyyn ja kaataa kymmenen muuta ympäriltä. - Suunnitelma Työväentalon valtaamisesta on elänyt jo vuosia. Samaan aikaan asiaa on pohtinut ainakin kaksi eri jengiä. Syysloma oli sopiva aika ryhtyä tositoimiin, sanoo Koponen.
Paahtamon nimi saatiin tontilla sijaitsevasta entisestä kahvinpaahtimosta. Kun poliisi tuli lauantaina häätämään taideopiskelijoita, Emmi-Inkeri Rimpilä hälytettiin takaisin taulunhakureissulta. Taideopiskelijoiden tarkoituksena oli siivota talo ja pitää tiloissa kahden päivän taidefestivaali Paahtamo. Seinille olisi tuotu nuorten taiteilijoiden teoksia ja lavalle olisivat päässeet musiikin ja tanssin opiskelijat. Kuvataidenäyttely saatiin K-Klubin seinille tunnin sisällä. Paahtamo-festivaali jatkui Klubilla. Sunnuntaina nuoret saivat kannustusta kokeneilta valtaajilta, Janne Länsipurolta ja Lausumo-runotapahtuman takia kaupungissa olleelta Anni Sinnemäeltä.
Viikko Savo lokakuu 2004
Taiteen tilasta ja tiloista puhutaan paneelikeskustelussa lauantaina 30.10. Keskustelussa keskitytään kuopiolaisen puutalomiljöön ja kulttuurin tulevaisuuteen. Keskusteluun on kutsuttu kuopiolaisia kulttuurivaikuttajia. Yleisöllä on vapaa pääsy tilaisuuteen. Lauantain paneelissa pureudutaan taiteilijoiden työtilaongelmiin ja pohditaan kaupungin tyhjillään ränsistyviä rakennuksia. Lähtökohtana on Paahtamo Festival, jossa yhdistyivät kulttuuritapahtuma ja talonvaltaus. paneelissa etsitään siltaa kaupunkimiljöön kehittämisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välille. Tilaa taiteelle -paneelikeskustelu Kuopion kaupunginkirjaston auditoriossa lauantaina 30.10. klo 13-15.
Viikko Savo lokakuu 2004
Paahtamo ry vaatii entisen työväentalon, Minna Canthinkatu 20-22, täyssuojelua. Yhdistyksen nuoret taiteentekijät vaativat rakennuksen palauttamista siihen käyttöön, jossa se palveli sata vuotta sitten, eli kansan ei-kaupallisena kohtaamispaikkana ja kulttuurin keskuksena. Paahtamo ry järjesti kaupunginkirjaston auditoriossa keskustelutilaisuuden kulttuuritilojen tarpeesta ja Kanttilan korttelin suojelusta. Alustajina olivat Paahtamo ry:n Juhana Venäläinen, Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja Sirkka Sinkkonen, näytelmäkirjailija Miko Kivinen sekä arkkitehti Heikki Tegelman. Keskusteluun osallistui yli 20 kaupunkilaista.
Libero 1/2005
Mari Miettinen
"Taitelijan työ on jatkuvaa paahtamista!"
Paahtamo kokoaa Kuopion tee-itsekulttuurin
Kuopiolainen Paahtamo ry on kulttuuriyhdistys, jonka tarkoituksena on luoda ja edistää ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa ja yhteistyötä taiteen parissa toimivien kesken. Paahtamo järjestää klubi-iltoja ja festivaaleja ja kulttuuriaiheisia seminaareja ja tekee muuta poikkitaiteellista, yhteiskunnallisia teemoja kaihtamatta. Tapahtumat keräävät yhteen erilaisia ruohonjuuritason taideteoksia performansseista valokuvanäyttelyihin.
Yhdistys sai alkunsa viime vuoden lokakuussa, kun kuopiolaiset taideopiskelijat päättivät yhteistuumin vallata Kuopion entisen työväentalon kaikkien yhteiseksi, epäkaupalliseksi olohuoneeksi. Valtaus oli huolella suunniteltu tapahtuma, johon oli muun muassa kutsuttu bändejä ja järjestetty taidenäyttely. Ohjelmaa oli varattu viikoksi eteenpäin. Vaikka poliisi hätisteli valtaajat talosta juuri kun kaikki oli saatu valmiiksi, hienosti alkanutta projektia ei maltettu heittää sikseen. Jo muutaman päivän päästä pidettiin vaihtoehtoisen kulttuuriyhdistyksen perustamiskokous. Nimensä yhdistys sai valtauskohteen mukaan, joka on aikoinaan toiminut kahvinpaahtimona. "Mitäpä muutakaan taiteilijan työ olisi kuin jatkuvaa paahtamista?", valtaajat pohtivat nettisivuillaan.
Tapaan Paahtamon edustusjoukon pienessä Kuopiolaiskahvilassa. Mukana ovat puheenjohtaja Minna Koponen, 30, varapuheenjohtaja Juhana Venäläinen, 20, rahastonhoitaja Susanna Paldanius, 19, sekä tuoreita paahtamolaisia edustava 17-vuotias Tuisku Koskela. Paahtamolaisten kulttuuriopinnot ja harrastukset ovat monialaisia. Koponen opiskelee Kuopion muotoiluakatemiassa keramiikkaa, Venäläinen taas musiikkia konservatoriossa. Paldanius ja Koskela ovat musiikkilukiolaisia, toinen tanssi- ja toinen musiikkilinjalta. Samainen kahvila on aiemminkin tarjonnut puitteet yhdistyksen kokoontumisille omien tilojen puuttuessa. "Kokoukset joudutaan yleensä pitämään jonkun kotona, mikä tuottaa vaikeuksia jos koolle halutaan kutsua koko yhdistys", Venäläinen kertoo. Paahtamo lieneekin Kuopion nopeimmin kasvava yhdistys. Alkuperäiseen ydintiimiin kuului viisi henkilöä, mutta alle puolessa vuodessa jäsenmäärä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. "Mielenkiintoisinta tässä on se että emme ole harjoittaneet minkäänlaista rekrytointia. Tieto on levinnyt lähinnä puskaradion kautta.", kertoo Koponen hymyillen. "Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka eivät ole varsinaisia jäseniä mutta osallistuvat tapahtumiin", hän jatkaa. Vaikka jäsenkunta koostuu lähinnä taideopiskelijoista, paahtamolaiset vakuuttavat yhdistyksen olevan avoin kaikille taiteesta kiinnostuneille. "Meillä ei alun perinkään ollut tarkoituksena ryhtyä kategorioimaan ja keksimään kummallisia pääsyvaatimuksia tai typeriä ehtoja jäsenillemme", Venäläinen selittää. Reilun viidenkymmenen henkilön joukkoon mahtuu kirjava valikoima eri taiteenalojen edustajia. "Nettisivujemme ilmoittautumiskaavakkeessa jokainen saa kirjoittaa vapaaseen kenttään kiinnostuksensa kohteet, emme ole itse rajanneet taiteenaloja mitenkään", korostaa Venäläinen. Perinteiset taiteenalat - kuvataiteet, musiikki, teatteri ja tanssi - ovat edustettuna vahvasti ja tasaisesti. Paahtamolaiset innostuvat muistelemaan valtavirrasta poikkeavia intohimojen kohteita, kuten "poliittinen vaikuttaminen", "emotionaalinen provokaatio" ja "metalli ja nahka". Muutamat ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa myös teknisempään puoleen ja erilaiseen taustatyöhön, kuten lavastamiseen.
Tällä hetkellä yhdistys on palkannut työmarkkinatuella yhden "toimistotyöntekijän vailla toimistoa" organisoimaan käytännön puolta. "Yksi Paahtamon tärkeimmistä tehtävistähän on toimia verkostona, josta saa apua omien projektien toteuttamiseen", Paldanius muistuttaa. Näkyvintä Paahtamo-toimintaa tällä hetkellä ovat klubi-illat kuopiolaisen Onni-pubin Onni-klubilla. Paahtamolaiset avustivat aikoinaan klubitilan maalaamisessa, ja omistaja antoi heidän järjestää ensimmäisen klubi-illan tilassa. Koska klubi oli yleisömenestys, yhdistys on suullisen sopimuksen voimin saanut luvan järjestää tapahtumia tilassa jatkossakin. "Yhteisenä epäkaupallisena olohuoneena pubi ei kuitenkaan oikein palvele", Venäläinen harmittelee. Lisäksi ongelmia on tuottanut pubin 18 vuoden ikäraja, sillä tapahtumista haluttaisiin tehdä kaikille, myös yhdistyksen alaikäisille jäsenille, avoimia tilaisuuksia. Ensimmäisen, Kuopion Maan ystävien kanssa yhteistyössä järjestetyn klubi-illan teemana oli "Älä osta mitään - kuluta kulttuuria", sitä seuraava taas pyrittiin rakentamaan visuaalisuus-otsikon alle. Klubien ohella tekeillä on myös Paahtamo-festivaali sekä seminaari aiheesta "Radikaali kulttuurivaikuttaminen". Paahtamo nimeää päämäärikseen yhteiskunnallisen keskustelun herättämisen sekä kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon ja taiteen yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttamisen. Tällä hetkellä yhdistyksen akuutein ongelma on tilojen puute, mutta yleisellä tasolla vaivaa varsinkin kuopiolaisessa kulttuuripolitiikassa vallitseva "urheilu vastaan taide" -ajattelu. Myös tulostavoitteellisuus vaivaa päätöksentekoa - kulttuurin itseisarvo tuntuu unohtuneen. "Ruohonjuuritason taiteentekijät jäävät jalkoihin, kun kulttuuripolitiikka tukee vakiintuneita instituutioita", sanoo Venäläinen vakavoituen. "Taiteilijoiden asema Suomessa on hankala, sillä toimeentulo perustuu lähinnä apurahoihin. Ja löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät apurahojen makuun päästyään mielellään niistä luovu".
Paahtamon tarkoituksena ei kuitenkaan ole syrjäyttää ketään, vaan tuoda esille sellaista taidetta joka ei muuten löytäisi sopivaa kanavaa päästäkseen esille. Kuopiossa Paahtamo on otettu vastaan kaikin puolin positiivisesti, ja sen järjestämät tempaukset ovat saaneet kosolti huomiota. Herää kuitenkin kysymys, olisiko marginaalitaide koskaan saanut jalansijaa ilman vastaavaa yhdistystä. Haastattelun lopuksi päätän esittää klassisen kysymyksen: "Mitä taide paahtamolaisille on?" Venäläinen saa ensimmäisen vastausvuoron, ja tarjoilee dadaistista näkökulmaa: "Taide on 'mitä taide on' kysymistä. Taide on jatkuvasti liikkeessä, sitä ei saa kiinni... Tätä voisi tuumia tuntikausia!" hän hymähtää. Koskela jatkaa pohdintaa muotoillen taiteen olevan sellaisten asioiden ilmaisua ja välittämistä, joita eivoi välittää muutoin kuin taiteen kautta. "Esimerkiksi runoudessa sanoilla voi ilmaista sellaisia asioita, jotka eivät välittyisi arkipuheessa", hän tuumii. Yhdeksi tärkeäksi taiteen määrittäjäksi paahtamolaiset mainitsevat monitulkintaisuuden. "Minkä tahansa voi nähdä taiteena", Koponen heittää. Venäläinen innostuu muistelemaan taannoisissa keskusteluissa kehiteltyjä metaforia: "Taide on aktiivinen asenne maailmaan, kuin laittaisi päähänsä taide-silmälasit" hän selittääja demonstroi kuinka kaikki näyttää uudelta lasien läpi. "Asiat voi tehdä niin kuin ne olisivat taidetta - taiteen ei tarvitse olla seinällä kehyksissä", jatkaa Koponen. "Asenne", täydentää Paldanius. Illalla puheenjohtaja heittää keskusteluun vielä loppukaneetin tekstiviestin muodossa: "Taide on mielentila".
Paahtamo verkossa: paahtamo.netViikko Savo pääkirjoitus 20.10.2004
Osa nuorisosta elää erilaisessa kaupungissa kuin loppu Kuopio. Heidän Kuopionsa on pikkucity, mutta city kumminkin. Citynuoren kaupungin kadulla tapahtuu. Nämä nuoret eivät jaksa kysellä kokoontumispaikkojen perään. He tapaavat torilla ja kerääntyvät kadunkulmiin. Siinä missä me muut näemme siististi asvaltoidun parkkipaikan, citynuori näkee hyviä alustoja parkouriin tai skeittailuun. Hurjien ilmalentojen parkour- ja lautajoukot lisääntyvät myös Kuopiossa. Me jätämme vanhat puutalomme lahoamaan pystyyn. Kaunis on talo. Vaatisi vaan niin paljon laittoa, että helpompi antaa kaatua paikalleen. Citynuori kipuaa kavereineen ikkunasta sisälle, ja pistää pystyyn taidefestarin. Katu ei ole vauhtinuorisolle vain paikasta toiseen siirtymistä varten. Betonimaisema on täynnä mahdollisuuksia. Asvaltilla oleillaan, esiinnytään ja viihdytään. Ohikulkijat eivät aina viihdy. Kaikki eivät kestä väriä ja kolinaa, joka lökäpöksyisestä, rastapäisestä joukosta lähtee. Skeittirampeillekin löydettiin viimein paikka Savilahden pellolta. Siellä liikennemelun keskellä ei nuorison kolina voi enää häiritä ketään. Asfalttikansan tuloon on varauduttava. Muutama virallinen nuorille osoitettu harrastusaitaus kaukana torin hiljaiselosta ei riitä. Keskusta tarvitsee elämää. Nuoret osaavat elää asvalttimaisemassakin.
Raili RäisänenViikko Savo kolumni 3.11.2004
Miko Kivinen
Kuopiota voi kai pitää kulttuurikaupunkina. Täällä on paljon kulttuuritapahtumia. Esiintyjinä on kansainvälisesti ja kansallisesti arvostettuja tähtiä. Kaupungin kulttuurilaitokset ovat korkeatasoisia.
Omaa ruohonjuuritason kulttuurin elävyyttä ei myöskään kannattaisi unohtaa. Olin lauantaina kirjastolla paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin kuopiolaisen kulttuurin tilakysymyksiä.
Kuopiossa koulutetaan mm. tanssinopettajia, muotoilijoita ja käsityöläisiä. Heidän on kuitenkin hankala toimia kotikaupungissaan, koska asiallisia tiloja toiminnalle ei ole. Niinpä nuoret ja vanhemmatkin kulttuurialan ihmiset muuttavat pois Kuopiosta.
Kannattaako kulttuurin aloille kouluttaa ihmisiä, ellei ajatus kanna loppuun asti? Eikö kouluttavan kaupungin pitäisi edes pyrkiä helpottamaan heidän alkutaivaltaan koulun jälkeen?
Kuopio on viihtyisä kaupunki. Entistä viihtyisämmäksi se varmasti tulisi jos kaupungissa olisi täältä selkeästi puuttuva monipuolinen kulttuurinen kohtauspaikka. Tässä ajatuksessa voisivat yhdistyä sekä kulttuurin harrastajien että ammattilaisten kuin yleisönkin intressit.
Kohtauspaikassa voisi olla harjoittelu- ja esiintymistiloja tanssijoille, muusikoille ja teatterintekijöille, työskentely- ja galleriatilaa kuvataiteilijoille ja käsityöläisille. Kahvila tai ravintola voisi myös toimia saman katon alla.
Paahtamo-ryhmä valtasi muutama viikko sitten Kanttilan korttelissa sijaitsevan 1830-luvulla rakennetun Työväentalon. Siivous ja kulttuurifestivaalijärjestelyt jäivät kesken poliisin keskeyttäessä toiminnan. Rauhanomainen valtaus oli mielenilmaus ja hätähuuto kulttuurihistoriallisesti arvokkaan korttelin ja elävän kuopiolaisen kulttuurin puolesta.
Savolaisuus elää kielessa ja kyseenalaistavassa asenteessa. Asia voi olla näin, mutta se voi olla toisinkin. Toisinajattelu ja toisin tekeminen ovat kaupunkimme voimavaroja.
Kuopiossa on hienoja historiallisesti arvokkaita puutalomiljöitä. Paneelissa mietittiin voisiko kulttuuriväen tilanpuutetta ja vanhojen rakennusten suojelua yhdistää.
Useissa suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa on tehty kulttuurikeskuksia tyhjilleen jääneisiin teollisuustiloihin. Ruplan eli Työnkulman kohtalo on myös auki. Vaihtoehtoja on monia jos niitä halutaan käyttää.
Urheiluun kyllä panostetaan, mutta kuinka käy kulttuurin? Kulttuurityö vaatii sitkeyttä, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta siinä missä huippu-urheilijan työkin. Kulttuurikaupungin imago käy sitä paitsi hyvin yhteen urheilukaupungin imagon kanssa.
Lasketaanko kaikki kylmästi rahassa, vai löytyykö päättäjistä tahtoa säilyttää Kuopiossa elävää kulttuuria niin sanottuja henkisiä arvoja, jotka ovat savolaisuuden ja hyvinvoinnin elinehto.
UPM-Kymmenen toiminnassa näkyy, ettei pääomalla ole kotikaupunkia. Kaikkea ei voi kuitenkaan laskea rahassa.
Kaupunki on ihmisten koti. Eikö siitä voisi tehdä vielä kodinkaltaisemman elävöittämällä kulttuurielämää.
Kuopiossa on homekouluja jotka joudutaan kunnostamaan. Voisiko kuvitella että esityslistalle tulisi näiden korjausten jälkeen myös elävän ja korkeatasoisen kuopiolaisen kulttuurin säilyttäminen.
Savon Sanomat kotimaa 3.11.2004
näköala: Markku Heiskanen
Kuopiolaiseen kulttuuripoliittiseen ja taloushistoriaan kiinteästi liittyvän Kanttilan korttelin tulevaisuus puhuttaa. Kukaan ei tiedä, ja tietääkö edes uusi omistaja NCC Rakennus Oy vielä tarkkaan sen tulevaisuutta. Minna Canthinkadun puolella rakennuksista on käyttöä vain niin sanotulla Kanttilan talolla. Siinä toimii muun muassa Pohjois-Savon taidetoimikunta, järjestöjen huonetiloja, taiteilijoiden ateljeita ja yksityisiä. Vanha työväentalo on tyhjillään. Se on osittain suojeltu. Rännikadun puolella on rakennusoikeutta. Sinne tulee asuntoja, kuten muuallekin. Poikka on jo Mika Tuomaisen galleria. Viimeksi lauantaina kirjastolle kokoontui vähälukuinen väki etunenässä kuopiolaisten nuorten taiteentekijöiden yhdistys Paahtamo ry vaati kaupunkia ostamaan työväentalon ja muut tontilla olevat rakennukset ja kunnostamaan työväentalon ihmisten kohtaamispaikaksi ja ideafoorumiksi. Kanttilan korttelia on kaupattu kaupungille pitkän aikaa. Valtio osti sen huutokaupassa 1974 950 000 markalla. Myyjänä Minna Canthin perikunta. Viimeksi syyskuussa jätti Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Outi Vuorikari ja varapuheenjohtaja Sirkka Sinkkonen kaupungille kirjelmän Kanttilan rakennusten ostosta. Vastauksena oli syvä hiljaisuus. Ei kaupungilla ole mielenkiintoa, eikä rahaakaan. Valtion kiinteistöfirma Kapiteelin olisi pitänyt kunnostaa rakennukset ja järjestää kulttuuripitoinen käyttö. Mutta sehän on liikelaitos. Toisaalta valtio tukee Helsingin musiikkitalon rakentamista. Miksei kulttuurirakentamista maakunnissa. Onneksi rakennuksista kolme on asemakaavalla suojeltu. Minna Canthin (1844-1897) aikaista niistä ei löydy kuin yksi väliseinä Kanttilasta. Näin ironisoi edesmennyt arkkitehti Tapio Ritvanen vuosia sitten. Mutta miljöönä se on vaikuttava kokonaisuus tuomiokirkon, puiston, vanhan Suomen pankin, kulttuurihistoriallisen museon ja vanhan teollisuuskoulun kanssa. Jaksan uskoa, että varsinainen Kanttila jatkaa edelleenkin taidetoimikunnan ja kulttuurin käytössä. Remontin ei tarvitse olla kallis, eikä sitä kautta vuokrienkaan. Hankesuunnittelu kaikkineen kestää 2-3 vuotta. Sittenhän se selviää.
Savon Sanomat kulttuuri 9.11.2004
Uuden yhdistyksen nuoret taiteentekijät haluavat kaataa kuppikunnat ja raivata työskentelytiloja Kuopion tyhjiin taloihin
Kuopio
Eeva Lankolainen
Paahtamo on upouusi, rekisteröintiään odottava kuopiolaisyhdistys. Sen tarkoituksena on toimia nuorten taiteilijoiden äänitorvena, vahvistaa yhteistyötä yli kuppikuntarajojen ja nostaa kulttuuria näkyvämmin julkiseen keskusteluun.
Vajaa kuukausi sitten Paahtamo räväytti ensi kerran: nuoret valtasivat ja siivosivat Kanttilan korttelin vanhan työväentalon ja pistivät festivaalin pystyyn. Juhlat saivat kuitenkin odottamattoman käänteen, kun poliisi saapui.
- Olimme olettaneet, että työväentalo kuului yhä valtion kiinteistölaitokselle Kapiteelille, ja että tila olisi ollut käytössämme koko viikonlopun ajan. Talo oli kuitenkin juuri siirtynyt kiinteistöyhtiö NCC:lle, jonka edustaja hälytti poliisit paikalle, musiikinopiskelija Juhana Venäläinen kertoo.
- Odotin tosi paljon medialta kysymystä: "Miksi te menitte sinne, vaikka tiesitte että talon omistaa joku muu?" Harmi, ettei kukaan sitä kysynyt, Venäläinen sanailee.
Kysytään sitten nyt. Miksi te menitte sinne?
- Ensiksikin siksi, että talon pitäminen vuosikausia tyhjillään rapistumassa on maankäyttö- ja rakennuslain vastaista. Toisekseen siksi, että oletimme talon kuuluvan Kapiteelille eli valtiolle. Ja valtio olemme me.
Venäläinen tähdentää, että kaupunkikeskustojen pitäisi olla kaikkein avoimimpia ja demokraattisimpia tiloja. Siksikin on tärkeä periaatekysymys, säilytetäänkö vanha työväentalo yhteisenä kokoontumispaikkana vai muutetaanko se harvojen asunnoiksi.
Vaikka Paahtamo-festivaali jouduttiin siirtämään muualle, ei talonvaltauksesta Venäläisen mukaan jäänyt lainkaan huonoa makua.
- Pidimme festarit, saimme julkisuutta ja perustimme Paahtamon. Vielä ei olla mokattu missään, Venäläinen virnistää.
Paahtamon ydinryhmä koostuu eri taiteiden nuorista ammattilaisista tai sellaisiksi opiskelevista, "toistaiseksi nimettömistä taiteilijoista", kuten kuvataiteilija Emmi-Inkeri Rimpilä joukkiota nimittää. - Tässä kaupungissa on tähän saakka ollut vain ammattitaiteilijoiden etujärjestöjä, jotka ovat lähes ammattijärjestöjä, ja harrastajien yhdistyksiä. Välimaastossa oleville, niille, jotka eivät ole enää harrastajia mutteivät vielä ammattilaisiakaan, ei ole ollut mitään, Juhana Venäläinen muistuttaa. Työskentely- ja harjoittelutilojen ohella uransa alussa olevat taiteilijat tarvitsevat näkyvyyttä työlleen eli kohtuuhintaisia näyttely- ja esiintymistiloja. - Jos ei ole nimeä, ei ole varaa saada töitä kalliisiin gallerioihin. Ja kun ei pääse esille, ei saa nimeä, Rimpilä havainnollistaa. Yksittäisten taiteentekijöiden lailla kansalaisjärjestöt kärsivät edullisten tilojen puutteesta. Tällä hetkellä Paahtamo kokoontuu K-Klubilla. Baarissa kokoontumisessa on tosin varjopuolensa; alaikäiset eivät Paahtamon kokouksiin pääse. - Mutta missään muualla emme voi istua ilmaiseksi, paahtamolainen taideopiskelija Minna Koponen sanoo. Kanttilan korttelin - jolla sijaitsevan vanhan kahvipaahtimon mukaan yhdistys on nimetty - lisäksi Kuopiosta löytyy paahtamolaisten mukaan paljon muitakin vaalimisen arvoisia rakennusaarteita. - Esimerkiksi Käsityökadun vanhojen puutalojen kortteli, Rimpilä sanoo. - Ja tietenkin Kukkosen leipomo - jolla muuten ei ole suojeluakaan, muistuttaa musiikinopiskelija Tatu Janatuinen.
Kuinka paljon Paahtamon jäsenien kaltaisia, taidetta tekeviä nuoria ja nuoria aikuisia löytyy Kuopiosta? - Ingman, Muotoiluakatemia, konservatorio ja Sibis valmentavat ja kouluttavat taidealan ammattilaisia. Jos vielä taidelukiot lasketaan mukaan, lukumäärä on hyvinkin 1000 - 2000, paahtamolaiset laskeskelevat. Mutta mitä sitten kun nuoret ovat valmistuneet lukioistaan ja oppilaitoksistaan? Onko Kuopiossa elintilaa nuorille taiteentekijöille? - Ei, sanoo Tatu Janatuinen suoraan. - Täällä annetaan hyvää peruskoulutusta, mutta jonnekin muualle on jatkettava, joko töihin tai jatko-opintoihin. Esimerkiksi konservatorion ja ammattikorkeakoulun musiikinopiskelijoista ehkä kymmenen prosenttia jää Kuopioon, Janatuinen arvioi. - Toisaalta moni taiteilija pystyy valitsemaan asuinpaikkakuntansa varsin vapaasti. Minä ainakin voisin kuvitella jääväni tänne, jos suinkin pystyn hankkimaan toimeentuloni, Minna Koponen tuumii. Janatuinen muistuttaa, että Paahtamon tarkoituksena ei ole vaatia kaupunginisiltä suuria uhrauksia vaan suhteellisen pieniä ja vaatimattomia asioita. - Emme pyydä taiteella elämisen mahdollisuutta, vaan ainoastaan taiteen tekemisen mahdollisuutta, Janatuinen tiivistää.
Kuopio
Eeva Lankolainen
Pitkän linjan Kanttila-puuhanainen Outi Vuorikari on seurannut Paahtamon nuorten taiteilijoiden toimintaa mielenkiinnolla.
- Olemme hyvin iloisia siitä, että uudet sukupolvet ovat ottaneet kulttuurimaiseman vaalimisen tehtäväkseen ja uskaltavat vaatia tiloja taiteelle, Vuorikari kiittelee.
Vuorikari muistuttaa, ettei kuukauden takainen kulttuuritempaus ollut ensimmäinen Kanttilan korttelin valtausyritys, Vuorikari itse oli mukana vastaavanlaisessa tempauksessa vuosikymmen sitten.
- Silloin emme tosin päässeet edes sisälle asti vaan jäimme puistoon puheitamme pitämään. Pojasta on polvi todellakin parantunut, Vuorikari nauraa.
Vuorikari kertoo, että Kanttilan korttelin ostoa harkinnut yritys otti Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistykseen yhteyttä jo elokuussa. Yhdistys puolestaan kertoi Kuopion kaupungille, että Kapiteeli käy neuvotteluja korttelin myymisestä.
- Ostajatahon kunniaksi täytyy sanoa, että he olivat erittäin kulttuurimyönteisiä - itse asiassa he osoittivat korttelia ja sen historiaa kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin Kuopion kaupunki. Kaupungilla on ollut 12 vuotta aikaa toimia tämän asian puolesta, joten ei ihmekään, etteivät he saaneet kahdessa kuukaudessa mitään päätöksiä aikaan, Vuorikari sivaltaa.
Korttelin uusi omistaja, rakennusliike NCC ei ole vielä päättänyt, mitä se tekee korttelin suojelluille osille. NCC aikoo purkaa työväentalon suojelemattoman osan ja rakentaa tilalle kaupunkipientaloja. Kulttuuriväen mielestä työväentalo pitäisi säilyttää kaupunkilaisten yhteisenä tilana.
- Työväentalo olisi ihanteellinen tila kokouksille, pienimuotoisille teatteriesityksille ja musiikkitapahtumille, Vuorikari ideoi.
Viikko Savo marraskuu 2004
Anu Pöntinen
Perjantaina vietetään kansainvälistä Älä osta mitään -päivää, jonka tarkoituksena on herättää ihmisiä pohtimaan kriittisesti kulutustottumuksiaan.
Kuopiossa kulttuurijärjestö Paahtamo ja ympäristöjärjestö Maan ystävät kannustavat ihmisiä kuluttamaan kulttuuria materiaalisten hyödykkeiden sijaan kaupunkikuvaan levittäytyvällä performanssillaan sekä poikkitaiteellisella kulttuuriklubilla, jonka teemana on "Älä osta mitään - kuluta kulttuuria".
Illan kulttuuriklubi järjestetään uudessa, Onni Pubin alakertaan samana iltana avattavassa Onni Klubissa, jonka sisustamiseen Paahtamon kuvataiteilijat ovat osallistuneet. Kolme vuotta sitten lakkautetun 300-neliöisen klubin olisi tarkoitus tarjota omaleimaisia musiikki- ja kulttuuritapahtumia jatkossa muutaman kerra viikossa, 02:een saakka.
- Olen ollut yhteydessä jo ainakin metallimusiikin ja elektronisen musiikin ystäviin, sillä tarkoituksena on saada esille musiikkia eri lähtökohdista, Onni Pubin ravintolapäälllikkö Tuomo Määttä kertoo.
Perjantaina kello 20 käynnistyvä ohjelma esittelee tuoretta kuopiolaista taidetta tanssista performanssiin ja musiikista valokuvataiteeseen. Pääsymaksu käytetään kuopiolaisen kulttuurielämän elävöittämiseen ja kulutuksenvastaiseen työhön.
Savon Sanomat kulttuuri 27.11.2004
KULTTUURIKLUBI: Älä osta mitään -päivä huipentui Onni Klubissa Kuopiolainen kulttuuriryhmä Paahtamo ja ympäristöjärjestö Kuopion Maan ystävät järjestivät perjantai-iltana poikkitaiteellisen Älä osta mitään - kuluta kulttuuria -klubin Onni Pubin alakerrassa. Tila otettiin käyttöön kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen. Älä osta mitään -päivän tarkoituksena oli herättää ihmiset tarkastelemaan kriittisesti kulutustottumuksiaan. Päivällä järjestöt jalkautuivat kaupunkikuvaan ja illalla juhlittiin kulttuuriklubilla. Klubille kokoontuivat muun muassa Heidi Lahtinen, Emmi-Inkeri Rimpilä, Anna-Leena Leinonen, Meri-Tuuli Laitinen, Mervi Hämäläinen, Elisa Itkonen, Minna Rissanen, Minna Koponen ja Susanna Paldanius.
Savon Sanomat kulttuuri 29.12.2004
Ote kirjoituksesta Kuopion kulttuurivuodesta 2004 "Sadun ja Villen taikavuosi"
Pohjois-Savon kuvataiteen aluenäyttely Rotinat järjestettiin Iisalmen Art Annassa. Kuopion taidemuseo sen sijaan oli koko vuoden kiinni peruskorjauksen takia. Se avataan sisätiloiltaan täysin uudistettuna keväällä 2005. Remontin tarpeessa oli myös Pohjois-Savon kirjallinen yhdistys Vestäjät, joka pantiin uuteen uskoon keväällä. Vestäjät oli toteuttamassa syksyllä Kuopio Festivals -tapahtumiin uutena liittynyttä Kirjakanttia. KF-ketjuun kuuluvan teatteritapahtuma Kallavan yhteydessä pidetty nuorisoseuranäyttämöiden valtakunnallinen katselmus järjestettiin Kuopiossa viidennen kerran, mutta teatterifestivaali sinänsä saa jatkoa ensi syksynä. Uusi toimija Kuopiossa on nuorten kulttuuriaktivistien työväentalon valtauksesta alkunsa saanut Paahtamo-yhdistys, joka on lyhyen olemassaolonsa aikana järjestänyt mm. kaksipäiväisen Paahtamo Festivaalin ja pannut alulle eri alojen taiteilijoita yhdistävän klubitoiminnan.